Blogi: Paikkatiedon avoimuus on mahdollisuus, ei uhka

31.7.2018

Avoimen lähdekoodin paikkatietoratkaisut tarjoavat monipuolisia vaihtoehtoja uusien palveluiden kehittämiselle. Keskustelu avoimuuden ja suljetun kehittämisen välillä ei ole mitenkään uusi, mutta se herättää edelleen voimakkaita mielipiteitä puolesta ja vastaan. Sama koskee avointa dataa, kirjoittaa Maankäyttöpäätökset-osahankkeen projektiasiantuntija Topi Tjukanov.

Kuva Steven Feldmanin esityksestä
Myös avoimesta yhteisöstä puhuttiin paljon. Steven Feldman esitteli omassa keynote-puheenvuorossaan ”How open communities love to hate”, kuinka yhteisö saattaa olla näennäisesti avoin ja hyväksyvä, mutta todellisuudessa lukkiudutaan omiin näkemyksiin. Yksilön identiteetin korvaaminen täysin ryhmäidentiteetillä muodostaa lopulta kultin, jossa on vain yksi totuus. Tämä on hyvä muistaa kaikessa kehittämisessä – oli kyse sitten avoimen lähdekoodin projekteista tai ei.

Osallistuin heinäkuun puolivälissä järjestettyyn FOSS4G (Free Open Source Software for GIS) Euroopan seminaariin. Avoimen lähdekoodin paikkatieto-ohjelmistoihin keskittynyt seminaari keräsi Portugalin Guimarãesiin noin 200 alan asiantuntijaa.

Vaikka Maankäyttöpäätökset-hankkeessa ei tehdä palveluita vaan määritetään tiedon rakenteita, on erittäin tärkeää seurata alan teknistä kehitystä ja trendejä. Kun tehdään suunnitelmia pitkälle tulevaisuuteen, on ratkaisujen oltava teknisestä näkökulmasta pitkäikäisiä. Tietopalveluiden ja teknologian mahdollisuuksien laajempi ymmärtäminen tekee asioiden edistämisestä huomattavasti helpompaa.

Seminaarissa tuli hyvin esille se, kuinka häilyviä ”avoimuuden” rajat ovat ja kuinka laajasti avointa lähdekoodia hyödynnetään. Hyvä esimerkki tästä on seminaarissakin esitelty avoimen lähdekoodin ohjelmakirjasto GDAL, joka on jo vuosia ollut keskeinen rakennuskomponentti useassa paikkatieto-ohjelmistossa. GDAL-kirjaston avulla pystytään lukemaan ja kirjoittamaan valtavaa määrää eri paikkatietoformaatteja. Tätä avointa komponenttia hyödyntävät myös lähes kaikki kaupalliset toimijat ohjelmistoissaan (Google Earth, ESRI ArcGIS, MapInfo, FME…)

Jos vielä kymmenen vuotta sitten tietoja kokoavan paikkatietoportaalin koodaaminen oli suuri ponnistus, on nyt osaavalla organisaatiolla paljon valinnanvaraa niin kaupalliselta kentältä kuin avoimen lähdekoodin ratkaisuistakin. Esimerkiksi seminaarissa esitellyt Mapstore, Geonode ja Mapbender mahdollistavat kaikki pitkälti samankaltaista karttapalvelun rakennuskomponenttia, jossa erilaisia karttatasoja pystyy julkaisemaan ja hallinnoimaan yhdessä ympäristössä. Samaan kenttään osuu myös kotimainen Oskari.org, joka ei tosin ollut seminaarissa esiteltävänä. 

Esityksissä nähtiin rakennuspalikoiden esittelyn lisäksi myös valmiita ratkaisuja. Brysselissä kaupungin rakennetun ympäristön tiedot on digitoitu ja tuotu tarjolle BruGIS-karttapalveluun, jossa on nähtävissä myös kaupungin kaavatietoja. Myös Unkarin kansallista paikkatietoportaalia esiteltiin.

Entäs sen datan avoimuus?

Avoimesta lähdekoodista puhuttaessa ei voida täysin vetää yhtäsuuruusmerkkejä avoimeen dataan, mutta usein keskustelu lähtee soljumaan yleisemmin avoimuuteen ja laajenee lähdekoodista dataan. Seminaarissa käsiteltiin myös avoimen datan aiheita ja esimerkiksi INSPIRE-direktiiviä. 

Hollannista kuultiin esitys, jossa esiteltiin INSPIRE-toimeenpanoa helpottavia työkaluja ja käytiin läpi direktiivin hyviä ja huonoja puolia kehittäjänäkökulmasta. Esityksessä todettiin, että yleisesti INSPIRE:n  haasteeksi on muodostunut, että se saattaa olla esimerkiksi julkisten organisaatioiden paikkatietoasiantuntijoille liian monimutkaista tietoa, mutta spesifeihin tutkimustarkoituksiin esimerkiksi hydrologeille se ei sisällä kaikkia olennaisia tietoja. On tärkeää löytää tasapaino koko universumin tietojen kartoittamisen ja tiedon helppokäyttöisyyden välillä. Tähän haasteeseen pystytään ehkä tulevaisuudessa paremmin vastaamaan linkitetyllä tiedolla.

Maankäyttöpäätökset-hankkeessa luonnosteltava kansallinen asemakaavan tietomalli pohjautuu INSPIRE:n PLU-skeemaan. Kuten seminaariesityksessäkin todettiin, on yhteisten skeemojen kansallinen laajennettavuus ensiarvoisen tärkeää, jos halutaan niistä toimiva kokonaisuuksia. 

Mahdolliset kompastuskivet

Onko avoimen datan edistäminen vain idealismia ja puhuminen avoimesta lähdekoodista pitkätukkaisten Linux-hippien horinaa?

Tietysti avoimuus asettaa myös omat haasteensa. Avoimen lähdekoodin kehitys tapahtuu hyvin erilaisilla hallintamalleilla. Joidenkin projektien ylläpito tapahtuu lähes kokonaan vapaaehtoisvoimin, kun taas skaalan toisessa ääripäässä ovat täysin yritysten omistamat ja rahoittamat projektit, joiden lähdekoodi julkaistaan kaikkien saataville.

Mitä enemmän kehitys tapahtuu vapaaehtoisvoimin, sitä vaikeammin se on ennustettavissa. Samaan aikaan tuotteiden hyödyntäjät kaipaavat ennustettavuutta, vakautta, helppoja päivityksiä eikä ainakaan outoja uusia ominaisuuksia, joita kukaan loppukäyttäjistä ei suoranaisesti ole tilannut. 

Avoimen lähdekoodin projektit eivät synny orgaanisesti työntämällä koodia verkkoalustoille, eivätkä ne ylläpidä itse itseään. Tärkeää on muistaa asiantuntijuuden tarve. Koodareille näennäisesti helpot ratkaisut eivät ole kaikille triviaaleja. Hankintaosaamista pitää organisaatioissa ehdottomasti kehittää, eikä teknologisen ymmärryksen kehittämisestäkään ole varmasti haittaa.

Myös avoimen datan osalta tulee muistaa, että kaiken datan tuottamiseen liittyy kustannuksia, jotka on katettava, jos data on saatavilla loppukäyttäjille ilmaiseksi. Lisäksi tiettyihin tietoihin liittyy riskejä esimerkiksi yleisen turvallisuuden kannalta. 

Ei enää pelkkää digihypeä

Uskon, että avoimuus on tullut jäädäkseen ja varsinkin avoimen datan puolella tälle uskomukselle on myös selkeää katetta. Esimerkiksi paikkatietopoliittisessa selonteossa todetaan Suomen olleen useimpia muita maita edellä julkisen hallinnon paikkatietojen avoimuudessa ja maksuttomuudessa, ja tällä on ollut positiivinen vaikutus erilaisten palveluiden kehitykseen ja myös uuden liiketoiminnan mahdollistajana. Myös EU on parhaillaan uudistamassa PSI-direktiiviä, jota kutsutaan myös avoimen datan direktiiviksi. Uudistuksen mukaan julkinen sektori ei voi periä datasta enempää kuin ylläpidon ja tuottamisen marginaalikustannukset. 

Avoimen lähdekoodin osalta suuntaviivat eivät ole niin yksioikoisia. Yleisesti julkishallinnossa haetaan ohjelmistohankinnoissa pitkällä tähtäimellä kustannustehokkainta ja toimintavarminta ratkaisua. Valmiiden ratkaisujen käyttö on suositeltavaa, ja niiden lähdekoodit eivät aina ole avoimia. Kuitenkin on hyvä, jos julkisella rahalla teetetyt ohjelmistot ovat kaikkien halukkaiden käytettävissä ja niitä tehtäessä on hyödynnetty avoimia komponentteja. Kuitenkin, kuten todettu, avoimen lähdekoodin lonkerot ulottuvat jo nyt pidemmälle kuin osaamme ajatellakaan. 

Vaikka mielipiteet avoimuuden edistämisen keinoista vaihtelevat, kokonaisuudessaan uskon, että kaikki avoimuuden tuomat hyödyt ovat sellaisia, joiden takana kaikki haluavat seistä: kansalaisille lisää läpinäkyvyyttä, yrityksille uusia toimintamahdollisuuksia ja kustannustehokkaampaa hallintoa.

Kirjoittaja: projektiasiantuntija Topi Tjukanov, Maankäyttöpäätökset-hanke, ympäristöministeriö